Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vähän minusta ja meidän perheestä...

 

 

Olen äiti, vaimo ja koiraharrastaja… Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja pieneläinhoitaja. Työskentelen Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksessä. Mieheni Vesa on koulutukseltaan kokki, ja hän toimii yrittänä Veskun Grillillä, ihan kotimme läheisyydessä. Asumme maaseudulla pienessä savolaisessa kunnassa, Maaningalla. Meillä on kolme lasta: Emilia (s.2/04), Topias (s.9/05) ja Viljami (s.2/09). Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä englanninspringerspanielit Hertta, Bono ja Hulda, fieldspanieli Dumle sekä kotikissat Viiru, Mimu ja Touho. Lisäksi omistuksessamme on beagle Peppi, joka on nyt opettelemassa jäniskoirataitoja Wallan perheessä.

 

 

 

 

Olen aina ollut hyvin eläinrakas, ja lapsena kotona minulla oli mm. kani, kissa ja undulaatti. Lisäksi olen harrastanut ratsastusta ala-asteikäisestä lähtien, oma hevonen minulla oli melkein seitsemän vuotta. Kiinnostukseni koiriin alkoi jo lapsena, mutta vanhempani eivät meille koiraa hankkineet kuin vasta minun ollessa 15-vuotias. Kuitenkin jo ala-asteiässä kävin koiranäyttelyssä sukulaistädin mukana ja luin koirakirjoja. Jo aika varhain tunsin melkein kaikki koirarodut ulkonäöltä (enää en, kun on tullut niin paljon uusia rotuja). Kävin myös teini-ikäisenä 4H-yhdistyksen dogsitter-kurssin ja hoidin muiden koiria.

 

Ensimmäiset koirani olivat bichon friseitä. Ensimmäinen bichoni tuli meille äitini aloitteesta, koska hän oli aina sanonut, että ”mikäli meille joku päivä koira tulee, sen pitää olla kuin Saara”, joka oli erään tuttavaperheen pieni, valkoinen, monirotuinen koira. Ja eräänä päivänä äitini oli nähnyt bichonin! Sattuman kautta 4kk:n ikäinen pentu oli palautunut kasvattajalle, joka soitti meille, ja niin meille tuli Miska. Lapsuuden kotoa muutettuani hankin toisen koiran, ja siitä eteenpäin koiria minulla on ollut aina useampi kuin yksi. Kaikkiaan bichoneja minulla oli viisi.

 

Jo pitkään ”jossain takaraivolla” oli kytenyt ajatus jostain toisesta isommasta koirarodusta kuin bichonista. Silloin kun minulla oli vielä hevonen, haaveilin koirasta, joka kulkisi mukana maastossa ratsastuslenkeillä. Kun uuden koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi, mieheni halusi lintukoiran. Minä halusin monitoimisen ja kauniin koiran, jonka kanssa voisin käydä näyttelyitä ja harrastaa. Niinpä rupesimme miettimään uutta koirarotua… Ja kun meillä on vielä pienet lapsetkin, niin koiran piti olla luonteeltaan lapsiperheeseen sopiva. Pitkän tiedonhaun ja ajatustyön jälkeen päädyimme rotuna englanninspringerspanieliin, johon minä ainakin olen todella rakastunut! Tämä iloinen ja rakastettava hännänheiluttaja on tullut suoraan sydämeen.

Fieldspanieli tuli meille "puolivahingossa". Olin tuntenut Noblefield's kennelin kasvattajan, Tiian, jo vuosia, ja hän tarjosi meille urospentua sijoitukseen. Olimme vähän puhuneet koiran hankkimisesta tuolloin 12-v. esikoiselle, mutta mitenkään aktiivisesti koiraa ei etsitty. Kuitenkin aika koiran hankkimiselle oli sopiva, ja minulle oli kunnia, että Tiia tällaista tilaisuutta tarjosi, joten vähän aikaa mietittyämme, päätimme fieldin ottaa perheen jatkoksi.

 

Haaveissani on ollut myös joku päivä kasvattaa koiria, niinpä lopulta kävin kasvattajan peruskurssin keväällä 2008 ja hain sen jälkeen kasvattajanimeä. Neljästä vaihtoehdosta FCI:sta minulle myönnettiin lokakuussa 2008 kennelnimeksi "Triteals"; se ei varsinaisesti tarkoita mitään, mutta idea siihen lähti kotipaikkakuntamme vaakunasta, jossa on kolme sorsalintua (jotkut sanovat niitä taveiksi). Englanniksi tavi on teal ja tri tarkoittaa tietysti kolmea... Ensimmäinen Triteals-pentue näki päivänvalon syyskuussa 2009.

 

©2018 Triteals - suntuubi.com